Eräs ystäväni vuosien takaa otti minuun yhteyttä.
Puhuimme pitkään kuulumisia ja keskustelu jumittui siihen mihin hänen kanssaan aina ennenkin: "Miksi olet edelleen sinkku?"
Kyseinen ystäväni on ollut naimisissa jo muutaman vuoden, hän tapasi miehensä opiskelu aikana ja ovat siitä saakka olleet yhdessä (n. 6vuotta). Olen hänen ystäväpiiristään ainoa nainen joka on sinkku...sain tuntea sen nahoissani jo tuolloin vuosia sitten kun hän yritti naittaa minua jokaiselle tuntemalleen miehelle. Toki hän valikoi joukosta miehet joiden uskoi minulle sopivan, minua vain ei tuolloin seurustelu kiinnostanut, opiskelu oli elämässäni etusijalla.
Nyt kun emme ole olleet yhteyksissä kolmeen vuoteen hän aloitti saman keskustelun: "Minulla olisi juuri sinun tyyppinen mies! Haluan että tapaatte!"
En lupautunut enkä kieltäytynyt, enkä myöskään maininnut ääneen sitä mitä ajattelin: "Mitä se hänelle kuuluu olenko sinkku vaiko parisuhteessa?!"
Sain keskustelun muutettua toisille raiteille ja hillittyä kieleni, en siis maininnut asiasta hänelle. Kun viimein lopetimme keskustelun ja jatkoin matkaani lumisateessa, aloin itsekkin miettiä: "Miksi tosiaan olen sinkku?"
Olen työssäkäyvä, en polta enkä juo, en voi sanoa olevani ruusu mutta kukkiihan se perunakin...
Onhan minulla suhteita ollut...huonoja enimmäkseen, mutta opettavaisia suhteita. En voi sanoa, että kaikki olivat täysin huonoja, onhan kaikissa suhteissa jotain hyvääkin enhän muuten niihin olisi ryhtynyt.
Miksi sitten en ole parisuhteessa?
Perimmäisenä syynä on varmaankin kykyni luottaa vieraisiin ihmisiin, se etten voi luottaa noin vain. Ensimmäisessä suhteessani sain kovan kolauksen eivätkä sen arvet ole täysin parantuneet...en voi heittäytyä enää samallalailla kuin olin valmis sen miehen kohdalla heittäytymään. Tuo suhde onkin sitten vainonnut mielessäni muiden suhteideni kohdalla...aina kun uskon unohtaneeni ja päässeeni asian yli, huomaan uuden miehen kohdalla ettei näin todellisuudessa ole.
Olen haavoittunut, olen saanut siipeeni...siksi en varmaankaan päästä ihmisiä enää niin lähelle, että he voisivat haavoittaa minua samalla tavalla. Ystäväni ovat tasaisesti miehiä ja naisia, en pelkää luottaa heihin, mutta joistain asioista en vain voi puhua heille...siksi mielummin kirjoitan.
En hyväksy pettämistä, en toisen tunteilla leikkimistä enkä selän takana vehtaamista. En hyväksy sitä, että ihminen (mies tai nainen) tapailee varattua miestä/naista...se ei mielestäni ole oikein, olen aina sanonut niin. Vaan nyt olen joutunut kyseenalaistamaan periaatteeni...
Tapasin miehen tämän vuoden alkupuolella, vaihdoimme numerot ja keskustelimme viestitellen monta viikkoa. Hän oli eronnut, kahden lapsen isä ja asiat vielä selvittämättä, mutta se ei minua haitannut. Jostain kumman syystä tämä mies oli heti ensi tapaamiseltamme erilainen, tunsin että häneen voisin luottaa ja niin minä luotinkin. Emme tavanneet vaikka siitä usein puhuimmekin...sopivaa tilaisuutta ei tullut missään vaiheessa.
Sitten muutamaa viikkoa myöhemmin mies palasikin yhteen entisen naisystävänsä kanssa, lastensa äidin kanssa.
Olin murtunut vaikka tavallaan tiesin niin vielä käyvän, ennemmin taikka myöhemmin. Olin päästänyt tämän ihmisen niin lähelle, liian lähelle.
Emme lopettaneet viestittelyä...viestittelemme edelleen. Siksi olenkin alkanut miettiä koko ajatus maailmani!! Minähän teen väärin, viestittelen varatun miehen kanssa vaikka tiedän hänen olevan perheellinen ja parisuhteessa. Tiedän tekeväni omalla tavallani väärin, ainakin oman elämänkatsomus periaatteeni mukaan...mutta jostain syystä en vain pääse irti.
En tahdo päästää irti...tavallaan en enää tahdo menettää häntä vaikka tiedän, että olen jo menettänyt.
Nyt kun katson näitä kirjoittamiani rivejä uudelleen...uudelleen ja uudelleen... tiedän miksi olen sinkku: Olen kiinnittänyt itseni mieheen jonka kanssa minulla ei ole tulevaisuutta, mutta josta en vain voi jostain syystä luopua. Sehän on syy miksi elämääni ei mahdu/pääse uutta miestä: minä en anna heille siihen tilaisuutta. En anna heille mahdollisuutta tulla niin lähelle sillä olen vielä sisimmässäni kiinni toisessa, minun kannaltani toivottomassa "suhteessa".
~Ninni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti