lauantai 5. toukokuuta 2012

Prinssi rohkea valkeine ratsuineen?


Uskotko satuihin? Siis niihin tarinoihin joissa kerrotaan kuinka aivan tavallinen tyttö (tai valmiiksi prinsessa) löytää unelmiensa rakkauden. Prinssi on tämä rakkauden kohde ja pelastaa tytön sankarillisesti jonkin pahan kynsistä. Uskotko vielä näihin satuihin? Uskotko että näin voi tapahtua tosi elämässä?
 
 
    Itse olen jo luopunut toivosta löytää tällaisen miehen. Onko olemassa miestä, jonka vuoksi olisi valmis tekemään mitä tahansa, tai tämä tekemään saman minulle? Enpä usko. Tällaiset prinssit ovat varmasti kuolleet sukupuuttoon jo satoja, elleivät tuhansia vuosia sitten.
    Nykyiset miehet...millaisia he sitten ovat? Eivät ainakaan prinssejä, siitä voin olla varma. Jotkut heistä kuitenkin osaavat suorittaa urhoollisesti joitain asioita niin, että me naiset rakastumme heihin aina uudelleen. Pieni muistaminen tai ele ei vielä tee miehestä ritarillista, saatika vielä prinssiä. Tietenkin on poikkeuksia ja poikkeus vahvistaa säännön,eikö vain?
    Pohdin erään ystäväni kanssa mistä tällaisen täydellisen miehen voisi löytää vielä näin 2012 luvulla. Emme keksineet asiaan vastausta vaikka kuinka mietimme. Baarista jos etsit miestä, on tämä todennäköisesti hyvässä humalassa, eikä todellakaan ensimmäistä taikka viimeistä kertaa. Toinen mies samaisessa baarissa voi olla vain "sen yhden" asian perässä.
    Miten siis löytää kunnollinen mies? Pitäisikö tyytyä juoppoon/alkoholisoituneeseen mieheen kun muuta ei ole saatavilla, vai olla yhden illan juttuna toiselle miehelle?
Ystäväni ehdotti, että ehkä etsimme väärästä paikasta...ehkä pitäisi mennä katsomaan miestä kirkosta. Ehdotus oli huvittava ja pakkohan siellä sitten oli käydä katsomassa...kovin olivat kirkon penkit tyhjillään.
    Onko siis niin, että meidän naisten tulisi vain luopua haaveesta/unelmasta löytää "sen oikean"? Lainaan nyt erästä hyvinkin tunnettua ja paljon lauletusta suomalaisesta kappaleesta:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
Petollisiin kulkureihinkin.
Ja pilvilinnan rakentajiin,
Unelmoiviin työnvieroksujiin.
Ja sehän tässä huolestuttaa,
Sehän tässä huolestuttaa,
Että kuinka meidän kunnon miesten käy.


    Niin...miksihän me rakastumme renttuihin? Ehkä kysymykseen on vain yksi vastaus: koska muuta ei enää ollut tarjolla.
 Eräs toinen ystäväni sanoi kerran mielestäni aivan oikein kun mietimme miksi hyvää miestä on niin vaikea löytää.
    :"Koska hyvät miehet ovat joko: varattuja, liian vanhoja tai homoja. Kaikilla on oma käsitys siitä millainen on kunnollinen mies juuri itselle, täydellistä ei voi löytää ja vaikka löytäisi, niin pian huomaisi ettei täydellinenkään kelpaa. Meidän kuvamme täydellisestä miehestä muuttuu aijoittain, siksi emme koskaan voi löytää sitä täydellistä. Toiset yrittävät muokata toisen ihmisen sellaiseksi kuin haluaisi tämän olevan, mutta miten voit sanoa rakastavasi häntä "sellaisena kuin hän on", jos olet itse muovannut hänet ja tehnyt hänestä sellaisen kuin hänen sinun mielestäsi pitäisi olla? Kyllä jokaiselle on joku jossain...se vain on eri asia onko silloin valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on."
  

Haluaisin uskoa ystäväni tavoin, että jossain on se joku ja hän tulee elämääni kun sitä vähiten odottaa, mutta kuinka kauan sitä täytyy odottaa? Vuosi? 10vuotta? 20vuotta?

~Ninni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti